KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2024


- toukokuussa osallistumme taas Åconiin
- tietokirjani Eroottinen elokuva ilmestyy kesällä Oppianilta






sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Lautapelein hallitut maailmat

Niken järjestämään iltaan meitä kertyi parhaimmillaan 9 pelaajaa kansainvälisen lautapelipäivän (International Tabletop Day) kunniaksi. Aloittelimme kolmen jälkeen iltapäivällä ja kun lähdin kolmen aikaan aamuyöllä, suurin osa pelaajia jatkoi vielä "Pane miljoona menemään" -laudan ääressä. Itselleni kiinnostavin ja karvaan opettava kokemus oli "Power Grid" -peli, jonka tunteminen on yhtä olennaista lautapelikulttuurissa kuin "Citizen Kane" leffafriikeille. Peli onkin kieltämättä niin ehdoton ja perusteellinen jokainen-ratkaisu-vaikuttaa-kaikkeen -säännöissään, että se on omaa luokkaansa intensiivisyydessään, joka sitten katkaistaan kertaheitolla kun joku pelaajista saa riittävän määrän kaupunkeja sähköverkkoonsa.

Tällaiset maraton-istunnot ovat yhä yleisempiä, koska lautapelitkin ovat pidempiä ja perusteellisempia. Mutta mistä tämä uusi pelikulttuuri on tullut? Miksi ihmiset ovat niin innokkaita lautapelaajia verrattuna siihen, miten vähän pelejä ostettiin ja pelattiin vaikkapa 10 vuotta sitten?

Ilmeisin syy on tietokone- ja konsolipelien kasvava suosio. Sen ohella on lautapelaamisestakin kehittynyt yleisempi harrastus, jossa pelaajalla on interaktiivisempi ja älyllisempi rooli kuin passiivisessa laitteiden armoilla kököttämisessä:

1. Lautapeleissä genretietoisuus ja sen jakaminen toteutuvat käytännössä yhteisenä leikkinä, jolla on valmiit säännöt. Ikään kuin leikkinä jossa on voittajansa.
2. Suosituimmat pelit havainnollistavat kapitalismin sääntöjä antamalla niiden monimutkaisemman, pelillisyyttä korostavan merkityksen, mikä helpottaa itse kunkin paineita sen suhteen, mitä kaikkia merkityksiä kukkaron tai pankkitilin rahoilla pitäisikään olla.
3. Yhä useammissa peleissä kartta on keskeisin väline maailmanrakennukseen. Mielihyvä tällaisen resurssikartan käyttämisestä tulee vaihtelevista, toistensa päälle limittyvistä verkkorakenteista, joiden kanssa on kivempi elää kuin pelkässä syyn ja seurauksen ketjussa.
4. Pelit ovat tietysti ennen kaikkea kilpailua, jossa voittamisen mahdollisuus on yhtä aikaa leikkisän harmitonta ja aitoa kamppailua, etenkin jos teemat liittyvät sellaisten valtakuntien (Tolkienin, Martinin, jne) hallitsemiseen, joilla on erityinen merkitys omassa mielikuvituksessa.
5. Pelit ovat visuaalisesti yhä kauniimpia, kuin elävää sarjakuvaa, jossa jokaisella pelaajalla on mahdollisuus liikutella supersankareitaan... ja samalla pelit ovat siirtyneet kotien paraatipaikoille, kun nuoret herrat ovat yhtä osaavia ja ahkeria valmistelemaan pelitapahtumia kuin naisetkin.
6. Lautapeli antaa vaikutelman siitä, että kaikki tapahtuu silmien edessä kuin yhdessä valmisteltu leluelokuva. Illan suosituin peli ei ollutkaan hc-harrastajien jumaloima "Power Grid" tai "Agricola", vaan aivan tuore hupsutteleva "Camel Cup", jossa 8 pelaajaa pääsee lyömään vetoa pinoutuvien kameleiden kilpajuoksusta. Tunnelma laudan ympärillä oli kuin Marx-veljesten elokuvasta.



Vuorokauden ylittävät pelisessiot saattavat kuulostaa itsetarkoitukselliselta, ja sitähän ne ovatkin, tavalla joka sulkee ja paljastaa lautapelikulttuurin ytimen: yhteisen maailman simulaatio on yhä tärkeämpää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa joudumme sopeutumaan nopeasti vaihteleviin taskuversumeihin muiden säännöillä.

-------------------------------------------------------------

Btw: IMDb:stä löytyy tuore arvosteluni uudesta sf-elokuvasta "Snowpiercer". Hyvä esimerkki siitä miten kansainvälistä genre-elokuvien tekeminen nykyään on, ja kuinka hollywoodmaisen kömpelöitä ne ovat silti lopputulokseltaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti