Oululaiset kirjailijat Jaakko Seppälä ja Lauri Ahtinen kävivät tammikuisella kiertueellaan virkistämässä tamperelaista kulttuuriskeneä. Kiertueen olivat rahoittaneet heidän kustantajansa Like sekä oululainen Huutomerkki-yhdistys - hyvä saavutus tällaisena kutistuvan kulttuurisentin aikana.
Perjantaina 23.1. Tulenkantajissa pidetyssä tapahtumassa Seppälä kertoi esikoisromaanistaan ja sen kytkennästä kyberpunkkiin. Ahtinen puolestaan jutteli sarjakuvateoksestaan, jossa kantavana aiheena on kamppailu hometalon kanssa. Varmaankin tämä kaikkia suomalaisia taajalti yhdistävä aihe, talon rakenteissa piilevä tragedia, osaltaan lähensi sympaattisia herroja yleisöönsä. Kirjojen ja taiteen monista funktioista saatiin pätevä todistus, kun Ahtinen totesi teoksensa olevan myös eräänlainen poeettinen kosto sille, joka myi hänen perheelleen tarkoituksellisen tahallisesti hometalon, ja Seppälä esitti sitten pyörävarkauksia kommentoivan laulun "Kostopyörä" jyreällä tangoäänellään.
Oululaisten kyläily oli niin lämminhenkinen kuin sanan molemmissa merkityksissä on
mahdollista. Hetken aikaa Tampere omine kirjaihmisineen tuntui kylämäiseltä
kokonaisuudelta, jolla on oma juttutupamainen olohuoneensa
Tulenkantajien lavalla. Ja, toisekseen, oululaiset olivat niin
vaatimattoman itseironisia ja tutun maanläheisiä luonteeltaan,
että vierailu tosiaankin tuntui siltä kuin olisi vanhoja tuttuja saatu
kylättämään meitä.Yleisöä oli Tulenkantajiin saapunut niin paljon kuin kauppaan suinkin mahtui. Oululaisten jälkeen esiintyi seinäjokelainen Tero Hannula runoineen; jossain aiemmassa performanssissa hän oli kuulemma syönyt runokirjansa yleisön edessä, tällä kertaa pysyttiin perinteisemmässä poetiikassa. Sitten esintyivät tamperelaisten omat voimat, Saara ja Anni, jotka lukivat sf-proosaansa. Lopuksi luin itsekin muutaman runon gobeliinikirjasta.
Iltaa olin mainostanut "scifistisenä", mutta varsinaista scifiä taisi olla tarjolla vähänlaisesti. Scifistisin osuus oli Kili "Semipornahtava" Kaupin esityksessä kuultu sädepyssy-osio. Mutta näinkin pieni, vakavasti tehty esitys lavensi yhtäkkisesti sitä, mihin olemme täällä Suomen scifi-keskuksessa tottuneet.Edes oululaisten kulmikas, teksteissä törröttävä äijätietoisuus ei häirinnyt tällaisen kyläreissun yhteydessä - ja molempien herrojen teokset (Lemen ja Homepäiväkirja) ovat sellaisia että kestävät pidemmän tai syvemmän kotilukemisen. Kiitos tästä, Oulu! Olemme kuulolla vastakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti