KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2024


- toukokuussa osallistumme taas Åconiin
- tietokirjani Eroottinen elokuva ilmestyy kesällä Oppianilta






keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Taas Tukholmassa poliittisena pakolaisena

Politiikan myrskypilvet peittävät Helsingin taivaan....


Taas kerran pakenimme Helsingin kautta Ruotsiin, nyt tietysti hyvällä syyllä eli parlamenttivaalien lähestyessä. Maasta pakeneminen sai yllättävän poliittisen värityksen, kun AKT uhkasi pysäyttää kaikki Suomen satamat - ja mukaan lukien ne 100 000 suomalaista jotka yrittivät siirtyä maalta merelle paetakseen osaltaan sitä helvetillistä tylsyyttä mikä liittyy kirkkopääsiäisen viettoon tässä maassa. Siis: sen sijaan että AKT olisi vaatinut esimerkiksi pyhien säästämistä virallisina lomapäivinä, ne yrittivätkin estää tovereitaan viettämästä lomaa juuri niin kuin nämä haluavat, hampaat kiinni kaljakärryn kahvassa.

Meille, jotka pendelöimme säännöllisesti Tukholmaan poliittisina pakolaisina, AKT:n ele oli muistutus siitä, ettei politiikkaa Suomessa tehdä kaupungeissa vaan sen rajoilla.

Olimme uupuneita jo ennen kuin pääsimme Helsingin lävitse hyttiimme, mistä meidän oli pakko sitten seurata lasta läpi laivan viihdekurimusten, vahtivuoroa vaihdellen. Kaiken lunastavana lohtuna se, että ainakaan meidän ei tarvinnut warpata viikonloppuamme luterilaisen valheen aikapoimuissa kuten viisi miljoonaa muuta. "Mitäs ne papit tekee?" kysyi epäkirkollinen lapsemme aidon uteliaana.

*

Poliittisen pakolaisen rooli on yrittää kaikkensa KUVITELLAKSEEN uusi (väliaikainen) emämaa paremmaksi kuin vanha kotimaa. Tällä kertaa se otti koville. Tukholmassa sää oli huonompi kuin Suomen puolella, satoi lunta ja puhalsi kylmä pohjoistuuli, kun nousimme Södermalmille, tuolle ruotsalaisen kulttuurielämän öljyvuorelle... tai sanotaan baabelinmäelle. Olimme hyvin uuvutettuja ennen kuin pääsimme hotelliin viemään edes reppumme talletukseen.

Ja sitten lähdimme Poliisimuseoon. Tietysti. Mikä sen parempi symboli ruotsalaiselle elämäntavalle kuin Poliisimuseo?

Humlegårdenin hotelli oli uusi kokeilu, kieltämättä ironisesti valittu symboli ruotsalaisesta pakolaiskeskuksesta. Yöllä heräilimme katumeteliin, koska ikkunoissa ei ollut sen vertaa äänieristeitä kuin kotipuolessa. Aamiaissalissa taas vallitsi lapsihelvetti, josta selvisimme lievän krapulan ja kestävän väsymyksen turruttamina.

Silti oli taas lähdettävä läpi kaupungin, odoteltava iltalaivaa Helsinkiin, kestettävä räntäsadetta ja oman lapsen valitusta, jne. Tunnettava koko pakolaisuudestaan luopuvan elintasomöhkäleen hävettävä laiskuus. Raahauduttava portaat laivaan, romahdettava hyttiin, joka oli ollut samanlainen museoarkku kaikki 30 vuotta mitä se oli palvellut kaltaistemme pendelöijien ainoana turvana: suljettuna vapautena sekä valtiollisesta että kuluttajan roolielämästä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti