Työväen aatetta ei Työväen näyttämöpäivillä näe, liekö on nähty vuosikymmeniin, mutta kansannäytelmiä sentään. Tnp:n yleisöäänestyksen voitti nimenomaan
moderni kansannäytelmä, Tikkurilan teatterin esittämä
Tyttö ja varis. Toiseksi tuli kajaanilaisten
Beowulf & Grendel, fantsuteemastaan huolimatta kansanomaiseen helppoon puskahuumoriin ja disneymäisiin laulelmiin luottava musikaali. Sentään kolmanneksi tuli sitten Tampereen Legioonateatterin yhteiskuntakriittinen
Pelko pois, Rosemarie!, ehkäpä nuorten katsojien äänillä. Enimmäkseenhän Tnp:n yleisö on samaa mummo-osastoa kuin laitosteattereissa.
 |
| Tnp: Aina joku eksyy |
Itse menin sunnuntaina katsomaan vielä yhden esityksen kansannäytelmien tarjonnasta.
Reko Lundanin Aina joku eksyy on vuodelta 1998, mutta niin vain se tuntuu jo klassikolta, jonka tarina ikuistaa kolme sukupolvea Suomen historiaa 1950-luvulta nykypäivään. Hausjärveläisen monttuteatterin toteutus oli yhtä ammattimaisen napakka kuin lauantaina nähty Järvenpään teatterin esitys.
Lundanin teksti on niin henkilökeskeinen ja niin vähän tarinavetoinen, ettei siihen voi toivoakaan mitään uusia teemoja nostavia ohjausratkaisuja. Kun näyttelijät ovat täydellisesti sisällä tyyppihahmoissaan, näytelmä pyörii täsmälleen katsojan odotusten tahdissa. Ajankulkua tiivistävät ratkaisut ovat jo valmiiksi Lundanin tekstissä ja sen rytmitys on ihan toista kuin
Sirkku Peltolan kansannäytelmissä, joita en katsoisi kun en jaksa niitä lukeakaan. Mutta Lundanin ja Antti Raivion ansiosta voin uskoa, että 'kansanäytelmä' kelpaa taiteelliseksi tavoitteeksi sekin.
Vaikka lauantain klubikeskustelu oli typerryttävän lattea, kaikkiaan Tnp:stä jäi hyvä fiilis. Järjestelyt toimivat aivan eri tehokkuudella kuin kaksi vuotta sitten ja harrastajaskenen kyky täydentää laitosteattereiden tarjontaa tuli taas todistettua. Pitäisi vain lähteä turistimatkalle toiselle puolelle maata kokeillakseen muutakin kuin Helsingin laatikkovaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti